numerus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]numerus (39)
- (matematiikka) logaritmiarvoa vastaava luku eli ko. arvon perustana oleva luku eli luku josta logaritmi otetaan
- (kielitiede) luku
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnumerus/
- tavutus: nu‧me‧rus
Etymologia
[muokkaa]- lat.
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- numerus Kielitoimiston sanakirjassa
Latina
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | numerus | numerī |
| akkusatiivi | numerum | numerōs |
| genetiivi | numerī | numerōrum |
| datiivi | numerō | numerīs |
| ablatiivi | numerō | numerīs |
numerus m. (2)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]numerus (taipumaton) (ett-sukuinen)
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 39. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen matematiikan sanasto
- Suomen kielen kielitieteen sanasto
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Latinan sanat
- Latinan kielen substantiivit
- Latinan kielen matematiikan sanasto
- Latinan kielen kielitieteen sanasto
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit