laventaa

Suomi

Verbi

laventaa (54-J) (taivutus[luo])

1. (matematiikka) kertoa osoittaja ja nimittäjä samalla luonnollisella luvulla

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑʋent̪ɑːˣ/
• tavutus: la‧ven‧taa

Etymologia

• verbi laveta (konsonanttivartalo laven- + pääte -taa)

Käännökset

1. matematiikka: kertoa osoittaja ja nimittäjä samalla luvulla

englanti: expand

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• supistaa

Johdokset

• substantiivit: lavennus, laventaja, laventaminen

Aiheesta muualla

• laventaa Kielitoimiston sanakirjassa