karjua
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karjua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karju
Verbi[muokkaa]
- (myös eläimistä) huutaa matalalla särjetyllä äänellä
- (kuvaannollisesti) puhua hyvin lujalla äänellä ja hyökkäävästi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrjuɑˣ/
- tavutus: kar‧ju‧a
Käännökset[muokkaa]
2. puhua hyvin lujalla äänellä ja hyökkäävästi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Lähikäsitteet[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: karjunta
- verbit: karjahtaa, karjaista, karjahdella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karjua Kielitoimiston sanakirjassa