karjahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
karjahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- huutaa kerran lyhyesti voimakkaalla matalalla, yleensä särjetyllä, äänellä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrjɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: kar‧jah‧taa
Etymologia[muokkaa]
- momentaanimuoto verbistä karjua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: karjahdus
- verbit: karjahdella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karjahtaa Kielitoimiston sanakirjassa