jollei

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

jollei

  1. (alistuskonjunktio) jos hän/se ei (käytetään yks. 3. persoonassa)
    Jollei hän mene kouluun, hän on pulassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
1. pers. jollen jollemme
2. pers. jollet jollette
3. pers. jollei jolleivät tai jolleivat

Etymologia[muokkaa]

Konjunktio on supistuma alkuosasta joka-sanan yksikön adessiivista jolla ja kieltoverbistä.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jollei Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 388. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.