irrottaa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

irrottaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista
    Irrotin sonnin lieasta ja sain pötkiä pakoon.
    Alus irrotettiin karilta monen hinaajan voimin.
    Poika irrotti otteensa ja putosi.
    Kalkkunan koivet irrotetaan ruhosta.
    Sähkön kulutuspiiri irrotetaan erottimella.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈirːot̪ːɑːˣ/
  • tavutus: ir‧rot‧taa

Etymologia[muokkaa]

Johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irro- + -tta- + -a). Vrt. liettuan ìrti ’avautua, ratketa’, latvian irt ’erota, purkautua’.[1]

Käännökset[muokkaa]

1. päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana irrottaa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=irrottaa&oldid=4243600”