irrottaa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
irrottaa (53-C) (taivutus[luo])
- päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista
- Irrotin sonnin lieasta ja sain pötkiä pakoon.
- Alus irrotettiin karilta monen hinaajan voimin.
- Poika irrotti otteensa ja putosi.
- Kalkkunan koivet irrotetaan ruhosta.
- Sähkön kulutuspiiri irrotetaan erottimella.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirːot̪ːɑːˣ/
- tavutus: ir‧rot‧taa
Etymologia[muokkaa]
Johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irro- + -tta- + -a). Vrt. liettuan ìrti ’avautua, ratketa’, latvian irt ’erota, purkautua’.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: irrotus
- verbit: irrotella, irrottautua, irrottua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- irrottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana irrottaa.