irrotus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

irrotus (39)

  1. irrottaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irrotus irrotukset
genetiivi irrotuksen irrotusten
irrotuksien
partitiivi irrotusta irrotuksia
akkusatiivi irrotus;
irrotuksen
irrotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi irrotuksessa irrotuksissa
elatiivi irrotuksesta irrotuksista
illatiivi irrotukseen irrotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi irrotuksella irrotuksilla
ablatiivi irrotukselta irrotuksilta
allatiivi irrotukselle irrotuksille
muut sijamuodot
essiivi irrotuksena irrotuksina
translatiivi irrotukseksi irrotuksiksi
abessiivi irrotuksetta irrotuksitta
instruktiivi irrotuksin
komitatiivi irrotuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä irrottaa (irrot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • irrotus Kielitoimiston sanakirjassa