irren
Saksa
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]irren
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta irre
- (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta irre
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈɪʁən]
- tavutus: ir‧ren
Verbi
[muokkaa]| Taivutus[luo] | |
|---|---|
| ind. prees. y. 2. p. | irrst |
| ind. prees. y. 3. p. | irrt |
| ind. imperf. y. 3. p. | irrte |
| part. perf. | geirrt |
| apuverbi | haben |
irren
- refl.: sich (a) irren erehtyä, olla väärässä
- harhailla
- durch die Stadt irren harhailla ympäri kaupunkia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈɪʁən]
- tavutus: ir‧ren
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: verirren