irren

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksa[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

irren

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta irre
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta irre
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta irre
  4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta irre
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta irre
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta irre
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta irre
  8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta irre
  9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta irre
  10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta irre
  11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta irre
  12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta irre
  13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta irre
  14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta irre
  15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta irre

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. irrst
ind. prees. y. 3. p. irrt
ind. imperf. y. 3. p. irrte
part. perf. geirrt
apuverbi haben

irren

  1. refl.: sich (a) irren erehtyä, olla väärässä
  2. harhailla
    durch die Stadt irren harhailla ympäri kaupunkia

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]