Siirry sisältöön

irren

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

irren

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta irre
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta irre
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta irre
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta irre
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta irre
  6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta irre
  7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta irre
  8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta irre
  9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta irre

Verbi[muokkaa]

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p. irrst
ind. prees. y. 3. p. irrt
ind. imperf. y. 3. p. irrte
part. perf. geirrt
apuverbi haben

irren

  1. refl.: sich (a) irren erehtyä, olla väärässä
  2. harhailla
    durch die Stadt irren harhailla ympäri kaupunkia

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]