humala

Katso myös: Humala

Suomi

Substantiivi

humala (11)

1. hamppukasvien heimon monivuotinen köynnöskasvi (Humulus lupulus), yleinen oluen mauste, jona käytetään humalan emikukinnoista saatavaa humalajauhoa, (yleisesti) mikä tahansa humalien (Humulus) suvun kasvi
2. humalatila, juopumus, alkoholin vaikutuksen alaisena olo, alkoholista johtuva myrkytystila

   Hän oli aivan humalassa.

Etymologia

• Kasvinnimi on lainaa slaavilaisista (aikaisintaan 400-luvulta) tai germaanisista kielistä (aikaisintaan ajanlaskumme alusta), ja edelleen turkkilaisista kielistä. Päihtymystilan nimitys on peräisin kasvinnimestä, mahdollisesti keskiajalta.

Käännökset

1. Humulus lupulus

azeri: mayasarmaşığı, xamırmaya englanti: hop espanja: lúpulo puola: chmiel m. ranska: houblon m. ruotsi: humle

saksa: Hopfen m. tšekki: chmel turkki: şerbetçi otu unkari: komló venäjä: хмель viro: humal

2. päihtymys

Ks. humalatila

Liittyvät sanat

• känni
• päihde
• päihtymys
• pöhnä

Johdokset

• adjektiivit: humalainen, humalikas
• adverbit: humalassa
• substantiivit: humalikas, humalikko, humalisto
• verbit: humaloida, humaltua

Yhdyssanat

alkoholihumala, humalahakuinen, humalahakuisuus, humalajuominen, humalankäpy, humalanvieras, humalapäissään, humalasalko, humalatila, laskuhumala, lääkehumala, maahumala, narkoosihumala, niittyhumala, nousuhumala, oluthumala, oopiumihumala, pillerihumala, sikahumala, sokerihumala, tinnerihumala, tukkihumala, umpihumala

Aiheesta muualla

• humala Kielitoimiston sanakirjassa
• humala Tieteen termipankissa