humala

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humala (11)

  1. hamppukasvien heimon monivuotinen köynnöskasvi (Humulus lupulus), yleinen oluen mauste, jona käytetään humalan emikukinnoista saatavaa humalajauhoa
    Voimakkaasti humaloitu olut.
  2. humalatila, juopumus, alkoholin vaikutuksen alaisena olo, alkoholista johtuva myrkytystila
    Hän oli aivan humalassa.
  3. (yleisesti) mikä tahansa humalien (Humulus) suvun kasvi

Etymologia[muokkaa]

  • Kasvinnimi on lainaa slaavilaisista (aik. 400-luvulta) tai germaanisista kielistä (aik. ajanlaskumme alusta), ja edelleen turkkilaisista kielistä. Humalatilan nimitys on peräisin kasvinnimestä, mahdollisesti keskiajalta.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkoholihumala, humalahakuisuus, humalajuominen, humalankäpy, humalanvieras, humalapäissään, humalasalko, humalatila, humalvieras, laskuhumala, lääkehumala, maahumala, narkoosihumala, niittyhumala, nousuhumala, oluthumala, oopiumihumala, pillerihumala, sikahumala, sokerihumala, tinnerihumala, tukkihumala, umpihumala

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • humala Kielitoimiston sanakirjassa
  • humala Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]