humala

Suomi

Substantiivi

humala (11)

1. hamppukasvien heimon monivuotinen köynnöskasvi (Humulus lupulus), yleinen oluen mauste, jona käytetään humalan emikukinnoista saatavaa humalajauhoa, (yleisesti) mikä tahansa humalien (Humulus) suvun kasvi

   Voimakkaasti humaloitu olut.

2. humalatila, juopumus, alkoholin vaikutuksen alaisena olo, alkoholista johtuva myrkytystila

   Hän oli aivan humalassa.

Etymologia

• Kasvinnimi on lainaa slaavilaisista (aik. 400-luvulta) tai germaanisista kielistä (aik. ajanlaskumme alusta), ja edelleen turkkilaisista kielistä. Humalatilan nimitys on peräisin kasvinnimestä, mahdollisesti keskiajalta.

Käännökset

1. Humulus lupulus

englanti: hop espanja: lúpulo puola: chmiel m. ranska: houblon m. ruotsi: humle

saksa: Hopfen m. tšekki: chmel unkari: komló venäjä: хмель viro: humal

2. humalatila

Kts. humalatila

Liittyvät sanat

• känni
• päihde
• päihtymys
• pöhnä

Johdokset

• adjektiivit: humalainen, humalikas
• adverbit: humalassa
• substantiivit: humalikas, humalikko, humalisto
• verbit: humaloida, humaltua

Yhdyssanat

alkoholihumala, humalahakuinen, humalahakuisuus, humalajuominen, humalankäpy, humalanvieras, humalapäissään, humalasalko, humalatila, laskuhumala, lääkehumala, maahumala, narkoosihumala, niittyhumala, nousuhumala, oluthumala, oopiumihumala, pillerihumala, sikahumala, sokerihumala, tinnerihumala, tukkihumala, umpihumala

Aiheesta muualla

• humala Kielitoimiston sanakirjassa
• humala Tieteen termipankissa