pöhnä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) humalatila
- Venäjän kolme vuosikymmentä olivat lopulta vain Jeltsinin pöhnäpieruista valetta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpøhnæ/
- tavutus: pöh‧nä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöhnä | pöhnät |
genetiivi | pöhnän | pöhnien (pöhnäin) |
partitiivi | pöhnää | pöhniä |
akkusatiivi | pöhnä; pöhnän |
pöhnät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöhnässä | pöhnissä |
elatiivi | pöhnästä | pöhnistä |
illatiivi | pöhnään | pöhniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöhnällä | pöhnillä |
ablatiivi | pöhnältä | pöhniltä |
allatiivi | pöhnälle | pöhnille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöhnänä | pöhninä |
translatiivi | pöhnäksi | pöhniksi |
abessiivi | pöhnättä | pöhnittä |
instruktiivi | – | pöhnin |
komitatiivi | – | pöhnine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöhnä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: pöhnäinen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pöhnä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10