humalainen
 |
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]humalainen (38) (komparatiivi humalaisempi, superlatiivi humalaisin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka on humalassa, alkoholin vaikutuksen alainen
- sellainen, joka sisältää humalakasvia tai jossa on sen aromi
- Runsas humalointi antaa oluelle katkeran maun ja voimakkaan humalaisen aromin, joka peittää alleen maltaiset ja hedelmäiset sävyt.
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. humala-arominen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa].jpg)
humalainen (38)
- humalassa, alkoholin vaikutuksen alaisena oleva ihminen
- Humalainen jumittui savupiippuun Lappeenrannassa. (mtv.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhumɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: hu‧ma‧lai‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humalainen | humalaiset |
| genetiivi | humalaisen | humalaisten humalaisien |
| partitiivi | humalaista | humalaisia |
| akkusatiivi | humalainen; humalaisen |
humalaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humalaisessa | humalaisissa |
| elatiivi | humalaisesta | humalaisista |
| illatiivi | humalaiseen | humalaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humalaisella | humalaisilla |
| ablatiivi | humalaiselta | humalaisilta |
| allatiivi | humalaiselle | humalaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humalaisena (humalaisna) |
humalaisina |
| translatiivi | humalaiseksi | humalaisiksi |
| abessiivi | humalaisetta | humalaisitta |
| instruktiivi | – | humalaisin |
| komitatiivi | – | humalaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humalaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
humalais- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- humalainen Kielitoimiston sanakirjassa
- humalainen Suomen murteiden sanakirjassa
- humalainen Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 931 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa