humalainen
Ulkoasu
![]() |
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]humalainen (38) (komparatiivi humalaisempi, superlatiivi humalaisin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka on humalassa, alkoholin vaikutuksen alainen
- sellainen, joka sisältää humalakasvia tai jossa on sen aromi
- Runsas humalointi antaa oluelle katkeran maun ja voimakkaan humalaisen aromin, joka peittää alleen maltaiset ja hedelmäiset sävyt.
Käännökset
[muokkaa]2. humala-arominen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
humalainen (38)
- humalassa, alkoholin vaikutuksen alaisena oleva ihminen
- Humalainen jumittui savupiippuun Lappeenrannassa. (mtv.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhumɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: hu‧ma‧lai‧nen
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | humalainen | humalaiset |
genetiivi | humalaisen | humalaisten humalaisien |
partitiivi | humalaista | humalaisia |
akkusatiivi | humalainen; humalaisen |
humalaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | humalaisessa | humalaisissa |
elatiivi | humalaisesta | humalaisista |
illatiivi | humalaiseen | humalaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | humalaisella | humalaisilla |
ablatiivi | humalaiselta | humalaisilta |
allatiivi | humalaiselle | humalaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | humalaisena (humalaisna) |
humalaisina |
translatiivi | humalaiseksi | humalaisiksi |
abessiivi | humalaisetta | humalaisitta |
instruktiivi | – | humalaisin |
komitatiivi | – | humalaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | humalaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
humalais- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- humalainen Kielitoimiston sanakirjassa
- humalainen Suomen murteiden sanakirjassa
- humalainen Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 931 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa