hukkua

Suomi

hukkua [1]

Verbi

hukkua (52-A) (taivutus[luo])

1. kuolla tukehtumalla hengitettyään nestettä

   Hän hukkui järveen.

2. upota nesteeseen tai jauheeseen, joutua upoksiin

   Patrik oli vähällä hukkua juoksuhiekkaan.

3. (arkikieltä) hävitä, kadota, joutua kadoksiin
4. (Raamattu) tuhoutua, kuolla; joutua kadotukseen

   Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhukːuɑˣ/
• tavutus: huk‧ku‧a

Etymologia

• substantiivista hukka; vastineita sukukielissä inkeroisen hukkua, karjalan hukkuo, viron hukkuma ja vatjan hukkauta.

Käännökset

1. kuolla tukehtumalla hengitettyään nestettä

englanti: drown esperanto: droni hollanti: verdrinken italia: annegare, affogare kroatia: utapati se, *utopiti se, daviti se, *udaviti se ranska: se noyer, noyer

ruotsi: drunkna saksa: ertrinken, ersaufen turkki: bogulmak venäjä: тонуть viro: uppuma

3. tuhoutua, kuolla

englanti: perish

heprea: אָבַד (avád)

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: hukuksiin, hukuksissa
• verbit: hukuttaa, hukuttautua

Yhdyssanat

• hukkumiskuolema, hukkumisonnettomuus

Aiheesta muualla

• hukkua Kielitoimiston sanakirjassa
• hukkua Suomen murteiden sanakirjassa
• hukkua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 371 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa