hukkua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- kuolla tukehtumalla hengitettyään nestettä
- Hän hukkui järveen.
- upota nesteeseen tai jauheeseen, joutua upoksiin
- Patrik oli vähällä hukkua juoksuhiekkaan.
- (arkikieltä) hävitä, kadota, joutua kadoksiin
- (Raamattu) olla mennyttä, tuhoutua, kuolla
- Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhukːuɑˣ/
- tavutus: huk‧ku‧a
Etymologia[muokkaa]
Johdos sanasta hukka. Vastineita sukukielissä inkeroisen hukkua, karjalan hukkuo, viron hukkuma ja vatjan hukkauta.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: hukuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
hukkumiskuolema, hukkumisonnettomuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hukkua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.