hirnua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hirnua (52) (taivutus[luo])

  1. pitää hevosen ääntä
    Hevoset hirnuivat.
  2. (arkikieltä) nauraa äänekkäästi sisäänhengittäen siten, että kitalaessa syntyy karhea hankaava ääni
    Mitä sinä siinä hirnut?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhirnuɑˣ/
  • tavutus: hir‧nu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hirnua Kielitoimiston sanakirjassa