hirnahdus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hirnahdus (39)

  1. hirnahtaminen; siitä kuuluva ääni

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhirnɑhdus/
  • tavutus: hir‧nah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirnahdus hirnahdukset
genetiivi hirnahduksen hirnahdusten
hirnahduksien
partitiivi hirnahdusta hirnahduksia
akkusatiivi hirnahdus;
hirnahduksen
hirnahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hirnahduksessa hirnahduksissa
elatiivi hirnahduksesta hirnahduksista
illatiivi hirnahdukseen hirnahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirnahduksella hirnahduksilla
ablatiivi hirnahdukselta hirnahduksilta
allatiivi hirnahdukselle hirnahduksille
muut sijamuodot
essiivi hirnahduksena hirnahduksina
translatiivi hirnahdukseksi hirnahduksiksi
abessiivi hirnahduksetta hirnahduksitta
instruktiivi hirnahduksin
komitatiivi hirnahduksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hirnahtaa (hirnahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]