hirnahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hirnahdus (39)
- hirnahtaminen; siitä kuuluva ääni
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhirnɑhdus/
- tavutus: hir‧nah‧dus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirnahdus | hirnahdukset |
| genetiivi | hirnahduksen | hirnahdusten hirnahduksien |
| partitiivi | hirnahdusta | hirnahduksia |
| akkusatiivi | hirnahdus; hirnahduksen |
hirnahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirnahduksessa | hirnahduksissa |
| elatiivi | hirnahduksesta | hirnahduksista |
| illatiivi | hirnahdukseen | hirnahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirnahduksella | hirnahduksilla |
| ablatiivi | hirnahdukselta | hirnahduksilta |
| allatiivi | hirnahdukselle | hirnahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirnahduksena | hirnahduksina |
| translatiivi | hirnahdukseksi | hirnahduksiksi |
| abessiivi | hirnahduksetta | hirnahduksitta |
| instruktiivi | – | hirnahduksin |
| komitatiivi | – | hirnahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hirnahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hirnahdus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä hirnahtaa (hirnahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hirnahdus Kielitoimiston sanakirjassa