hallussa
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]hallussa (ei vertailuasteita)
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksessa tai käytössä
- Kirja on hänen hallussaan.
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavana
- Testamentti on asianajajan hallussa.
- (kuvaannollisesti+ genetiivi) jonkun tai jonkin kykynä tai taitona
- Hänellä on sana hallussaan. 'Hän on taitava puhuja'
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlːusːɑ/
- tavutus: hal‧lus‧sa
Taivutus
[muokkaa]- Sana on alunperin yksikön inessiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön illatiivissa haltuun ja yksikön elatiivissa hallusta.
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hallussa Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hallussa. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.