hallusta

Suomi

Adverbi

hallusta

1. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksesta tai käytöstä

   Sain kirjan hänen hallustaan.

2. (+ genetiivi) adverbi, joka kuvaa genetiiviattribuuttinsa tulemista jonkun tai jonkin huolehdinnasta

   Otin testamentin asianajajan hallusta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlːust̪ɑ/
• tavutus: hal‧lus‧ta

Taivutus

• Sana on alunperin yksikön elatiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön inessiivissa hallussa ja yksikön illatiivissa haltuun.

Aiheesta muualla

• hallusta Kielitoimiston sanakirjassa