haltuun

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

haltuun

  1. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistukseen tai käyttöön
    Lukija sai kirjan haltuunsa.
  2. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavaksi
    Annoin testamentin asianajajan haltuun.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑlt̪uːn/
  • tavutus: hal‧tuun

Taivutus[muokkaa]

  • Sana on alun perin yksikön illatiivimuoto hallintaa merkitsevästä sanasta *haltu, joka ei ole substantiivi vaan vaillinaisesti taipuva adverbi, joka esiintyy myös yksikön inessiivissä hallussa ja yksikön elatiivissa hallusta.

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haltuun Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.