haltuun
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]haltuun
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistukseen tai käyttöön
- Lukija sai kirjan haltuunsa.
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavaksi
- Annoin testamentin asianajajan haltuun.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlt̪uːn/
- tavutus: hal‧tuun
Taivutus
[muokkaa]- Sana on alun perin yksikön illatiivimuoto hallintaa merkitsevästä sanasta *haltu, joka ei ole substantiivi vaan vaillinaisesti taipuva adverbi, joka esiintyy myös yksikön inessiivissä hallussa ja yksikön elatiivissa hallusta.
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- haltuun Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.