haista

Suomi

Substantiivi

haista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta hai
2. (taivutusmuoto) monikon elatiivi sanasta hai

Verbi

haista (66) (taivutus[luo])

1. ~ (ablat.) tuottaa tai erittää jonkinlaista, yleensä epämiellyttävää, hajua

   Tämä haisee oudolta.

2. ~ (ablat.) (murretta) tuoksua, tuottaa tai erittää miellyttävää hajua

   Tämä haisee hyvältä.

3. (arkikieltä) pierrä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑi̯st̪ɑˣ/
• tavutus: hais‧ta

Etymologia

johdos haja-vartalosta

Käännökset

1. erittää hajua

englanti: smell, stink italia: puzzare latvia: smirdēt liivi: smirdõ, vainõ ranska: sentir, puer

ruotsi: stinka saksa: stinken turkki: kokmak venäjä:  вонять viro: lõhnama, haisema

3. pierrä

englanti: fart norja: fise ranska: péter

ruotsi: möka, fisa tanska: fise venäjä: набздеть, бздеть

Liittyvät sanat

• lemuta, löyhkätä, haiskahtaa, tuoksua
• haiseminen

Johdokset

• substantiivit: haisu, haistattelu
• verbit: haistaa, haistella, haistatella

Aiheesta muualla

• haista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haistaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haistaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haistaa