haju

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

”Haju” Jan Brueghelin ja Peter Paul Rubensin sarjasta Viisi aistia

Substantiivi[muokkaa]

haju (1)

  1. (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi
    Mikä tuo outo haju on?
    Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
  2. (slangia) aavistus, tieto
    Onko sinulla hajuakaan asiasta?
    Ei mitään hajuu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑju/
  • tavutus: ha‧ju

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haju hajut
genetiivi hajun hajujen
partitiivi hajua hajuja
akkusatiivi haju;
hajun
hajut
sisäpaikallissijat
inessiivi hajussa hajuissa
elatiivi hajusta hajuista
illatiivi hajuun hajuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hajulla hajuilla
ablatiivi hajulta hajuilta
allatiivi hajulle hajuille
muut sijamuodot
essiivi hajuna hajuina
translatiivi hajuksi hajuiksi
abessiivi hajutta hajuitta
instruktiivi hajuin
komitatiivi hajuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos haja-vartalosta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hajuaine, hajuaisti, hajuaistimus, hajuetäisyys, hajuhaitta, hajuheinä, hajuhermo, hajuherne, hajulohko, hajulukko, hajulähde, hajupihka, hajupommi, hajurako, hajusaippua, hajusuola, hajuvesi, hajuvirhe, hajuväli, hienhaju, kalmanhaju, ominaishaju, rikinhaju, ruoanhaju, ruudinhaju, ruumiinhaju, sillinhaju

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haju Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.