haju
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]haju (1)
- (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka aistitaan nenän kautta; se voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi, taikka neutraaliksi
- Mikä tuo outo haju on?
- Olipa raju haju!
- Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
- (slangia) aavistus, tieto
- Onko sinulla hajuakaan asiasta?
- Ei mitään hajuu.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑju/
- tavutus: ha‧ju
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haju | hajut |
| genetiivi | hajun | hajujen |
| partitiivi | hajua | hajuja |
| akkusatiivi | haju; hajun |
hajut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajussa | hajuissa |
| elatiivi | hajusta | hajuista |
| illatiivi | hajuun | hajuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajulla | hajuilla |
| ablatiivi | hajulta | hajuilta |
| allatiivi | hajulle | hajuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajuna | hajuina |
| translatiivi | hajuksi | hajuiksi |
| abessiivi | hajutta | hajuitta |
| instruktiivi | – | hajuin |
| komitatiivi | – | hajuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hajuaine, hajuaisti, hajuaistimus, hajuetäisyys, hajuhaitta, hajuheinä, hajuhermo, hajuherne, hajulohko, hajulukko, hajulähde, hajupihka, hajupommi, hajurako, hajusaippua, hajusuola, hajuvesi, hajuvirhe, hajuväli, hienhaju, kalmanhaju, ominaishaju, rikinhaju, ruoanhaju, ruudinhaju, ruumiinhaju, sillinhaju
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.