haiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haiseminen (38)
- teonnimi verbistä haista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haiseminen | haisemiset |
| genetiivi | haisemisen | haisemisten haisemisien |
| partitiivi | haisemista | haisemisia |
| akkusatiivi | haiseminen; haisemisen |
haisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haisemisessa | haisemisissa |
| elatiivi | haisemisesta | haisemisista |
| illatiivi | haisemiseen | haisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haisemisella | haisemisilla |
| ablatiivi | haisemiselta | haisemisilta |
| allatiivi | haisemiselle | haisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haisemisena (haisemisna) |
haisemisina |
| translatiivi | haisemiseksi | haisemisiksi |
| abessiivi | haisemisetta | haisemisitta |
| instruktiivi | – | haisemisin |
| komitatiivi | – | haisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haisemis- | |