far

Katso myös: får

Englanti

Adjektiivi

far

1. kaukainen, etäinen
2. tuonnimmainen

Liittyvät sanat

• further

Adverbi

far

1. kaukana; kauas; paljon

Italia

Verbi

far

1. (lyhyt muoto) tehdä

Liittyvät sanat

• fare

Kroaatti

Substantiivi

fȃr m.  (monikko fȁrovi)

1. (puhekieltä) ajovalo, etuvalo

Ääntäminen

• IPA: /fâːr/
• tavutus: far

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	far	farovi
genetiivi	fara	farova
datiivi-lokatiivi	faru	farovima
akkusatiivi	far	farove
vokatiivi	faru	farovi
instrumentaali	farom	farovima

Liittyvät sanat

Synonyymit

• reflektor

Aiheesta muualla

• fȃr Školski rječnik hrvatskoga jezika

Norja

Substantiivi

far faren, fedre

1. isä

Substantiivi

far faret

1. uoma

Unkari

Substantiivi

far

1. takamus, takapuoli

Ruotsi

Substantiivi

far yl. (5) (yks. määr. fadern, mon. epämäär. fäder, mon. määr. fäderna)

1. isä

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• fader

Synonyymit

• (isä) pappa, farsa

Yhdyssanat

• farbroder, farbror, farfar, farmor, faster, morfar, svärfar

Substantiivi

far n. (5) (yks. määr. faret[luo], mon. epämäär. far, mon. määr. faren[luo])

1. väylä, vesitie

Verbi

far

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensmuoto verbistä fara
2. (taivutusmuoto) imperatiivimuoto verbistä fara

Tanska

Substantiivi

far yl. (yks. määr. faren[luo], mon. epämäär. fædre[luo], mon. määr. fædrene[luo])

1. isä

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• fader

Johdokset

• substantiivit: forfar

Yhdyssanat

• farbroder, farbror, farfar, faster, morbror, morfar