anropa

Ruotsi

Verbi

anropa (1)

1. rukoilla (apua)
2. (sodankäynti) huutaa
3. kutsua (radioasemaa)

Taivutus

Taivutus – anropa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	anropar [luo]	anropas
imperfekti	anropade	anropades
supiini	anropat	anropats
imperatiivi	anropa	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: anropa
• passiivin infinitiivi: anropas
• aktiivin part. prees: anropande [luo]
• passiivin part. prees: anropandes
• part. perf.: yl. anropad, n. anropat, määr./mon. anropade

Aiheesta muualla

• anropa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa