anliegen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	liegt an
ind. imperf. y. 3. p.	lag an
part. perf.	angelegen
apuverbi	sein

an|liegen

1. (vaatteesta) (d) anliegen: olla vartalonmyötäinen, mukailla jkn vartaloa

   Das Kleid lag ihr an.

   Mekko mukaili hänen vartaloaan.

Etymologia

an- + liegen

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: anliegend
• substantiivit: Angelegenheit, Anliegen