Liite:Verbitaivutus/saksa/anliegen

Wikisanakirjasta
Nominaalimuodot
infinitiivi anliegen
partisiipin preesens anliegend[luo]
partisiipin perfekti angelegen [luo]
apuverbi haben
Persoonamuodot
indikatiivi
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon.
1. päälauseessa: liege an
sivulauseessa: anliege [luo]
päälauseessa: liegen an
sivulauseessa: anliegen
1. päälauseessa: lag an
sivulauseessa: anlag[luo]
päälauseessa: lagen an
sivulauseessa: anlagen [luo]
1. haben angelegen haben angelegen 1. hatte angelegen hatten angelegen
2. päälauseessa: liegst an
sivulauseessa: anliegst [luo]
päälauseessa: liegt an
sivulauseessa: anliegt
2. päälauseessa: lagst an
sivulauseessa: anlagst [luo]
päälauseessa: lagt an
sivulauseessa: anlagt [luo]
2. hast angelegen habt angelegen 2. hattest angelegen hattet angelegen
3. päälauseessa: liegt an
sivulauseessa: anliegt [luo]
päälauseessa: liegen an
sivulauseessa: anliegen
3. päälauseessa: lag an
sivulauseessa: anlag
päälauseessa: lagen an
sivulauseessa: anlagen
3. hat angelegen haben angelegen 3. hatte angelegen hatten angelegen
konjunktiivi
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon.
1. päälauseessa: liege an
sivulauseessa: anliege
päälauseessa: liegen an
sivulauseessa: anliegen
1. päälauseessa: läge an
sivulauseessa: anläge [luo]
päälauseessa: lägen an
sivulauseessa: anlägen [luo]
1. habe angelegen haben angelegen 1. hätte angelegen hätten angelegen
2. päälauseessa: liegest an
sivulauseessa: anliegest [luo]
päälauseessa: lieget an
sivulauseessa: anlieget [luo]
2. päälauseessa: lägest an
sivulauseessa: anlägest [luo]
päälauseessa: läget an
sivulauseessa: anläget [luo]
2. habest angelegen habet angelegen 2. hättest angelegen hättet angelegen
3. päälauseessa: liege an
sivulauseessa: anliege
päälauseessa: liegen an
sivulauseessa: anliegen
3. päälauseessa: läge an
sivulauseessa: anläge
päälauseessa: lägen an
sivulauseessa: anlägen
3. habe angelegen haben angelegen 3. hätte angelegen hätten angelegen
imperatiivi
pers. yks. mon.
1. liegen wir an
2. lieg(e) an (epämuodollinen)
liegen Sie an (muodollinen)
liegt an (epämuodollinen)
liegen Sie an (muodollinen)
3. liege er/sie/es an liegen sie an