äär
 |
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]äär (`äär; gen ääre, part äärt)
- reuna, laita, vierus, ääri jms.
- Maanteel tuleb kõndida tee vasakus ääres. – Maantiellä pitää kävellä tien vasemmassa reunassa.
Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | äär | ääred |
| genetiivi | ääre | äärte |
| partitiivi | äärt | äärid |
| illatiivi | äärde ääresse | äärtesse äärisse |
| inessiivi | ääres | äärtes ääris |
| elatiivi | äärest | äärtest äärist |
| allatiivi | äärele | äärtele äärile |
| adessiivi | äärel | äärtel ääril |
| ablatiivi | äärelt | äärtelt äärilt |
| translatiivi | ääreks | äärteks ääriks |
| terminatiivi | ääreni | äärteni |
| essiivi | äärena | äärtena |
| abessiivi | ääreta | äärteta |
| komitatiivi | äärega | äärtega |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- Eesti keele põhisõnavara sõnastik : äär
- äär Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)