Siirry sisältöön

ääri

Wikisanakirjasta
Katso myös: aari, Aari

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ääri (26)

  1. alueen, tilan, mitan tai muun sellaisen suurimman ulottuvuuden konkreettinen tai kuvaannollinen raja
    Ennen kaukomaat olivat merien äärissä.
    Vesi on kohonnut patoaltaan viimeiseen ääreen.
    Lasi on ääriään myöten täysi.
    Mielialat vaihtelivat äärestä toiseen.
  2. Sanan paikallissijoja käytetään adverbeinä ja adpositioina ilmaisemaan jonkin luona tapahtuvaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæːri/, [ˈæːri]
  • tavutus: ää‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääri ääret
genetiivi äären äärten
äärien
partitiivi äärtä ääriä
akkusatiivi ääri;
äären
ääret
sisäpaikallissijat
inessiivi ääressä äärissä
elatiivi äärestä ääristä
illatiivi ääreen ääriin
ulkopaikallissijat
adessiivi äärellä äärillä
ablatiivi ääreltä ääriltä
allatiivi äärelle äärille
muut sijamuodot
essiivi äärenä äärinä
translatiivi ääreksi ääriksi
abessiivi äärettä äärittä
instruktiivi äärin
komitatiivi äärine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ääre-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
äär-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maanääri, ääriaines, ääriajattelu, äärialue, ääriarvo, ääriasema, ääriasento, ääriesimerkki, ääri-ilmiö, äärijohdin, äärijärjestö, äärikarismaattisuus, äärikonservatiivi, äärilaita, ääriliike, äärimuslimi, äärioikeisto, ääriolosuhde, ääriosa, ääripiste, ääripää, ääriraja, ääriryhmä, äärisuunta, äärisää, ääritapaus, ääritila, äärivalot, äärivasemmisto, ääriviiva, ääriväli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ääri Kielitoimiston sanakirjassa