ujo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ujo (1) (komparatiivi ujompi, superlatiivi ujoin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, josta on kiusallista tulla huomion kohteeksi, jonka on vaikeata esiintyä luontevasti, muiden seurassa helposti hämilleen joutuva ja itsensä vaivaantuneeksi tunteva
    Hän on niin ujo, ettei juuri avaa suutaan puhuakseen.
    Nuorena olin niin ujo, että välttelin toisten seuraa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈujo/
  • tavutus: u‧jo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ujo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ujo (yks. akk. ujon; mon. ujoj, mon. akk. ujojn)

  1. säiliö, astia