ujous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ujous (40)[1]

  1. se, että on ujo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈujous/ tai /ˈujou̯s/
  • tavutus: u‧jo‧us / u‧jous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ujous ujoudet
genetiivi ujouden ujouksien
partitiivi ujoutta ujouksia
akkusatiivi ujous;
ujouden
ujoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ujoudessa ujouksissa
elatiivi ujoudesta ujouksista
illatiivi ujouteen ujouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ujoudella ujouksilla
ablatiivi ujoudelta ujouksilta
allatiivi ujoudelle ujouksille
muut sijamuodot
essiivi ujoutena ujouksina
translatiivi ujoudeksi ujouksiksi
abessiivi ujoudetta ujouksitta
instruktiivi ujouksin
komitatiivi ujouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ujoude-
vahva vartalo ujoute-
konsonantti-
vartalo
ujout-

Etymologia[muokkaa]

ujo + -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ujous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40