ticka

Ruotsi

Substantiivi

ticka yl. (1) (yks. määr. tickan [luo], mon. epämäär. tickor [luo], mon. määr. tickorna [luo])

1. kääpä

Verbi

ticka (1)

1. tikittää (kellosta)

Taivutus

Taivutus – ticka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	tickar [luo]	tickas
imperfekti	tickade	tickades
supiini	tickat	tickats
imperatiivi	ticka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: ticka
• passiivin infinitiivi: tickas
• aktiivin part. prees: tickande [luo]
• passiivin part. prees: tickandes
• part. perf.: yl. tickad, n. tickat, määr./mon. tickade

Aiheesta muualla

• ticka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• ticka Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)