täppa

Katso myös: tappa, tappâ

Ruotsi

Substantiivi

täppa yl. (1) (yks. määr. täppan [luo], mon. epämäär. täppor [luo], mon. määr. täpporna [luo])

1. tilkku, maatilkku

Verbi

täppa (2)

1. tukkia, tilkitä

Taivutus

Taivutus – täppa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	täpper	täpps, täppes
imperfekti	täppte	täpptes
supiini	täppt	täppts
imperatiivi	täpp	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: täppa
• passiivin infinitiivi: täppas
• aktiivin part. prees: täppande
• passiivin part. prees: täppandes
• part. perf.: yl. täppt, n. täppt, määr./mon. täppta