karttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karttaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partiivi sanasta kartta

Verbi[muokkaa]

karttaa (53-C) (taivutus[luo]) tai (56-C)

  1. kiertää, kaihtaa, välttää näkemästä tai tekemästä jotakin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrt̪ːɑːˣ/
  • tavutus: kart‧taa

Etymologia[muokkaa]

Mahdollisesti johdos sanasta kaari.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karttaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004