karttaa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karttaa
- (taivutusmuoto) yksikön partiivi sanasta kartta
Verbi[muokkaa]
karttaa (53-C) (taivutus[luo]) tai (56-C)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrt̪ːɑːˣ/
- tavutus: kart‧taa
Etymologia[muokkaa]
Mahdollisesti johdos sanasta kaari.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kartella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004