kaihtaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kaihtaa (53-F) (taivutus[luo]) tai (56-F)

  1. välttää, vältellä (yl. pelosta)
    Hän kaihtaa minua kuin mitäkin sekopäätä.
    keinoja kaihtamatta – häikäilemättömästi, kaikin keinoin
    vaaroja kaihtamaton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯ht̪ɑːˣ/
  • tavutus: kaih‧taa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaihtaa Kielitoimiston sanakirjassa