kaihtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaihtaa (53-F) (taivutus[luo]) tai (56-F)
- välttää, vältellä (yl. pelosta)
- Hän kaihtaa minua kuin mitäkin sekopäätä.
- keinoja kaihtamatta – häikäilemättömästi, kaikin keinoin
- vaaroja kaihtamaton
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑi̯ht̪ɑːˣ/
- tavutus: kaih‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaihtaa Kielitoimiston sanakirjassa