kartta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta ja sen keskinäisiä sijainteja
- Kartta on monien mielestä suunnistamisen tärkein apuväline.
- Kokonaiskuvan maapallosta saa helpoiten pallon muotoisesta kartasta.
- (murteellinen) karsta
- Ennen kartat olivat kovassa käytössä ja kartattiin ahkerasti, jotta saatiin tehdä kartta- eli raasilankaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrt̪ːɑ/
- tavutus: kart‧ta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartta | kartat |
| genetiivi | kartan | karttojen (karttain) |
| partitiivi | karttaa | karttoja |
| akkusatiivi | kartta; kartan |
kartat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartassa | kartoissa |
| elatiivi | kartasta | kartoista |
| illatiivi | karttaan | karttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartalla | kartoilla |
| ablatiivi | kartalta | kartoilta |
| allatiivi | kartalle | kartoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karttana | karttoina |
| translatiivi | kartaksi | kartoiksi |
| abessiivi | kartatta | kartoitta |
| instruktiivi | – | kartoin |
| komitatiivi | – | karttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karta- | |
| vahva vartalo | kartta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kartasto, karttaus
- verbit: kartoittaa
Yhdyssanat[muokkaa]
aarrekartta, bittikartta, geenikartta, ilmailukartta, ilmakuvakartta, karttaharjoitus, karttajäkälä, karttakeppi, karttakieli, karttakirja, karttakoordinaatisto, karttakoordinaatit, karttakuva, karttakäärö, karttalanka, karttalaukku, karttalehti, karttaliite, karttaluonnos, karttamerkki, karttaoppi, karttapallo, karttapiirros, karttaplotteri, karttapohja, karttapohjoinen, karttapoikkeama, karttaprojektio, karttapöytä, karttarajat, karttarulla, karttaselitys, karttatasku, karttateline, karttatie, kaupunkikartta, kohokartta, korkeuskartta, korkokartta, käsitekartta, latukartta, maailmankartta, maaperäkartta, merikartta, metrokartta, näppäimistökartta, opaskartta, paikkatietokartta, pallokartta, peruskartta, puoluekartta, pöytäkartta, reittikartta, retkeilykartta, seinäkartta, sienikartta, suunnistuskartta, syvyyskartta, sääkartta, tiekartta, tilannekartta, toimituskartta, tonttikartta, topografikartta, tuulikartta, tähtikartta, ulkoilukartta, värikartta, yleiskartta
Idiomit[muokkaa]
- olla kartalla — olla perillä asioista; olla ajan tasalla siitä miten asiat ovat
- pysyä kartalla — pysyä tietoisena siitä miten asiat ovat
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kartta Kielitoimiston sanakirjassa
- kartta Tieteen termipankissa
- Artikkeli 130 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Substantiivi[muokkaa]
kartta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta karsi