bescheiden

Hollanti

Adjektiivi

bescheiden

1. vaatimaton
2. kohtuullinen, maltillinen
3. hillitty

Saksa

Adjektiivi

bescheiden (komparatiivi bescheidener, superlatiivi der/das/die bescheidenste)

1. vaatimaton

   Meine Tante ist ein sehr bescheidener Mensch.

   Tätini on hyvin vaatimaton ihminen.

2. kehno

   Das Endresultat war ziemlich bescheiden.

   Lopputulos oli aika kehno.

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	bescheidet
ind. imperf. y. 3. p.	beschied
part. perf.	beschieden
apuverbi	haben

bescheiden

1. koitua, langeta jonkun osaksi
2. refl.: sich (a) mit (d) ~ tyytyä jhk

   Er musste sich mit dem 3. Platz bescheiden.

   Hänen täytyi tyytyä kolmanteen sijaan.

Etymologia

be- + scheiden