Rune
 |
Norja[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Rune
- miehen etunimi
Etymologia[muokkaa]
- muinaisnorjan nimestä Rúni. Jäi pois käytöstä keskiajan jälkeen, mutta tuli uudelleen suosioon 1800-luvulla.
Lähteet[muokkaa]
- Kristoffer Kruken - Ola Stemshaug: Norsk personnamnleksikon, Det Norske Samlaget, Oslo 1995, ISBN 82-521-4483-7
- [1] Statistisk sentralbyrå, Namnestatistikk. Viitattu 18.12.2014.
Ruotsi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Rune
- miehen etunimi
Etymologia[muokkaa]
- maskuliinimuoto nimestä Runa; alun perin muinaisnorjan nimestä Rúni. Tiedetään käytetyn etunimenä Ruotsissa vuodesta 1865.
Saksa[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | die Rune | die Runen |
| akkusatiivi | die Rune | die Runen |
| datiivi | der Rune | den Runen |
| genetiivi | der Rune | der Runen |
| 25 | ||
Rune f. (monikko Runen)
Etymologia[muokkaa]
- muinaisnorjan nimestä Rúni
Tanska[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Rune
- miehen etunimi
Etymologia[muokkaa]
- muinaisnorjan nimestä Rúni