Liite:Verbitaivutus/suomi/puhella

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo puhele-
heikko vokaalivartalo -
vahva vokaalivartalo -
konsonanttivartalo puhel-

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä puhelen en puhele minä olen puhellut en ole puhellut
sinä puhelet et puhele sinä olet puhellut et ole puhellut
hän puhelee ei puhele hän on puhellut ei ole puhellut
me puhelemme emme puhele me olemme puhelleet emme ole puhelleet
te
Te
puhelette
-"-
ette puhele
-"-
te
Te
olette puhelleet
olette puhellut
ette ole puhelleet
ette ole puhellut
he puhelevat eivät puhele he ovat puhelleet eivät ole puhelleet
passiivi puhellaan ei puhella passiivi on puheltu ei ole puheltu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä puhelin en puhellut minä olin puhellut en ollut puhellut
sinä puhelit et puhellut sinä olit puhellut et ollut puhellut
hän puheli ei puhellut hän oli puhellut ei ollut puhellut
me puhelimme emme puhelleet me olimme puhelleet emme olleet puhelleet
te
Te
puhelitte
-"-
ette puhelleet
ette puhellut
te
Te
olitte puhelleet
olitte puhellut
ette olleet puhelleet
ette olleet puhellut
he puhelivat eivät puhelleet he olivat puhelleet eivät olleet puhelleet
passiivi puheltiin ei puheltu passiivi oli puheltu ei ollut puheltu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä puhelisin en puhelisi minä olisin puhellut en olisi puhellut
sinä puhelisit et puhelisi sinä olisit puhellut et olisi puhellut
hän puhelisi ei puhelisi hän olisi puhellut ei olisi puhellut
me puhelisimme emme puhelisi me olisimme puhelleet emme olisi puhelleet
te
Te
puhelisitte
-"-
ette puhelisi
-"-
te
Te
olisitte puhelleet
olisitte puhellut
ette olisi puhelleet
ette olisi puhellut
he puhelisivat eivät puhelisi he olisivat puhelleet eivät olisi puhelleet
passiivi puheltaisiin ei puheltaisi passiivi olisi puheltu ei olisi puheltu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä puhellen en puhelle minä lienen puhellut en liene puhellut
sinä puhellet et puhelle sinä lienet puhellut et liene puhellut
hän puhellee ei puhelle hän lienee puhellut ei liene puhellut
me puhellemme emme puhelle me lienemme puhelleet emme liene puhelleet
te
Te
puhellette
-"-
ette puhelle
-"-
te
Te
lienette puhelleet
lienette puhellut
ette liene puhelleet
ette liene puhellut
he puhellevat eivät puhelle he lienevät puhelleet eivät liene puhelleet
passiivi puheltaneen ei puheltane passiivi lienee puheltu ei liene puheltu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä puhele älä puhele sinä
hän puhelkoon älköön puhelko hän olkoon puhellut älköön olko puhellut
me puhelkaamme älkäämme puhelko me
te
Te
puhelkaa
-"-
älkää puhelko
-"-
te
Te
he puhelkoot älkööt puhelko he olkoot puhelleet älkööt olko puhelleet
passiivi puheltakoon älköön puheltako passiivi olkoon puheltu älköön olko puheltu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. puhella preesens puheleva puheltava
pitkä 1. puhellakseen1 perfekti puhellut puheltu
2. inessiivi puhellessa2 puheltaessa agentti puhelema4
instruktiivi puhellen kielteinen agentti puhelematon
3. inessiivi puhelemassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) ma-infinitiivi eli kolmannen infinitiivin perusmuoto, jota ei voida käyttää agenttipartisiippina
(esim. isoisän rakentama talo), jos verbi on merkitykseltään intransitiivinen; älä sekoita intransitiivi-
verbien substantiiveina käytettäviin ma-infinitiiveihin (esim. kuolla -> kuolema)

elatiivi puhelemasta
illatiivi puhelemaan
adessiivi puhelemalla
abessiivi puhelematta
instruktiivi puheleman puheltaman
4. puheleminen
5 puhelemaisillaan3