äga

Ruotsi

Substantiivi

äga (1) (yks. määr. ägan, mon. epämäär. ägor, mon. määr. ägorna)

1. tilus

Verbi

äg|a (2) (-er, -de, -t)

1. omistaa
2. olla jllk

   Obehöriga äga ej tillträde. Asiattomilta pääsy kielletty.

Liittyvät sanat

Johdokset

• (substantiivi) ägande