vouloir

Ranska

Substantiivi

vouloir m. (monikko vouloirs[luo])

1. tahto

Verbi

vouloir (2. konjugaatio, epäsäännöllinen, taivutus)

1. haluta, tahtoa

   Je voudrais un kilo de pommes.

   Haluaisin kilon omenoita.

Ääntäminen

• IPA: /vu.lwaʁ/

Etymologia

• latinan sanasta volō ’haluta, tahtoa’

Aiheesta muualla

• vouloir Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)