uudenuutukainen

Wikisanakirjasta
Katso myös: uuden uutukainen

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uudenuutukainen (38)

  1. (arkikieltä) jokin, joka on aivan uusi: uutuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːdenˌuːt̪ukɑi̯nen/
  • tavutus: uu‧den‧uu‧tu‧kai‧nen

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Adjektiivit[muokkaa]