surmata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsurmɑt̪ɑˣ/
- tavutus: sur‧ma‧ta
Etymologia[muokkaa]
sanan surma vartalosta surma- ja suffiksista -ta
Käännökset[muokkaa]
1. tappaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: surmaaja
- verbit: surmauttaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- surmata Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
surmata
- (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surmama