surma

Suomi

Substantiivi

surma (10)

1. hengen riistäminen toiselta

   Surman tekijää ei tiedetä.

   Yli 150 surmaa selvittämättä Suomessa (hs.fi, 2014)

   Vihdin surmat, perhesurma

2. (oikeustiede) lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo
3. (kuvaannollisesti) kuolema; loppu, tuho

   musta surma

   Uusi lumi on vanhan surma.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsurmɑ/
• tavutus: sur‧ma

Käännökset

3. lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo

englanti: (Suomessa) killing (jota anglosaksisessa lainkäytössä vastaa lähinnä) voluntary manslaughter

Liittyvät sanat

Johdokset

• surmata, surmaaminen

Yhdyssanat

• lapsensurma, paloittelusurma, perhesurma, salasurma, surma-ase, surmakäärme, surmanenkeli, surmanisku, surmanloukku, surmanluoti, surmatyö

Fraasit

• surman suu
  1. hengenvaarallinen paikka tai tilanne

Idiomit

• saada surmansa
  1. menehtyä, menettää henkensä

Aiheesta muualla

• surma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 323 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

surma

1. (historia) antimonista valmistettu (musta tai hopeanvärinen) kajaali

Kroatia

Substantiivi

sȕrma f.

1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Ääntäminen

• IPA: /'sûrma/
• tavutus: sur‧ma

Aiheesta muualla

• sȕrma Hrvatski jezični portal

Puola

Substantiivi

surma f.

1. zurna (puhallinsoitin)

Serbia

Substantiivi

surma f. (kyrillinen сурма)

1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Serbokroaatti

Substantiivi

surma f. (kyrillinen сурма)

1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Uzbekki

Substantiivi

surma

1. antimoni

Vatja

Substantiivi

surma

1. kuolema

Viro

Substantiivi

surma

1. yksikön genetiivimuoto sanasta surm
2. yksikön partitiivimuoto sanasta surm
3. yksikön lyhyt illatiivimuoto sanasta surm