surma

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Surma


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma (10)

  1. hengen riistäminen toiselta
    Surman tekijää ei tiedetä.
  2. kuolema (erityisesti onnettomuuden aiheuttama ja/tai väkivaltainen)
    Hän sai surmansa.
  3. (oikeustiede) lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surma surmat
genetiivi surman surmien
(surmain)
partitiivi surmaa surmia
akkusatiivi surma; surman surmat
sisäpaikallissijat
inessiivi surmassa surmissa
elatiivi surmasta surmista
illatiivi surmaan surmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surmalla surmilla
ablatiivi surmalta surmilta
allatiivi surmalle surmille
muut sijamuodot
essiivi surmana surmina
translatiivi surmaksi surmiksi
abessiivi surmatta surmitta
instruktiivi surmin
komitatiivi surmine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • surma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma

  1. (historia) antimonista valmistettu (musta tai hopeanvärinen) kajaali

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma f.

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma f.

  1. zurna (puhallinsoitin)

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma f. (kyrillinen сурма)

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Serbokroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma f. (kyrillinen сурма)

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Uzbekki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma

  1. antimoni

Vatja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surma

  1. kuolema