störta

Katso myös: stortå

Ruotsi

Verbi

störta (1)

1. syöksyä, suistua, pudota
2. syöstä, suistaa (vallasta)
3. (arkikieltä) rynnätä, sännätä

Taivutus

Taivutus – störta
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	störtar [luo]	störtas
imperfekti	störtade	störtades
supiini	störtat	störtats
imperatiivi	störta	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: störta
• passiivin infinitiivi: störtas
• aktiivin part. prees: störtande [luo]
• passiivin part. prees: störtandes
• part. perf.: yl. störtad, n. störtat, määr./mon. störtade

Etymologia

• muinaisruotsin sanasta styrta < keskialasaksan sanasta störten

Aiheesta muualla

• störta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)