sovittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sovittelu (2)
- rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
- Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪elu/
- tavutus: so‧vit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sovittelu | sovittelut |
| genetiivi | sovittelun | sovittelujen sovitteluiden sovitteluitten |
| partitiivi | sovittelua | sovitteluita sovitteluja |
| akkusatiivi | sovittelu; sovittelun |
sovittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sovittelussa | sovitteluissa |
| elatiivi | sovittelusta | sovitteluista |
| illatiivi | sovitteluun | sovitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sovittelulla | sovitteluilla |
| ablatiivi | sovittelulta | sovitteluilta |
| allatiivi | sovittelulle | sovitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sovitteluna | sovitteluina |
| translatiivi | sovitteluksi | sovitteluiksi |
| abessiivi | sovittelutta | sovitteluitta |
| instruktiivi | – | sovitteluin |
| komitatiivi | – | sovitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sovittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. sovitteleminen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]sopu, sovinto, sovittaa, sovittaminen, sovitteleminen, sovittelija, sovitus
Yhdyssanat
[muokkaa]sovitteluehdotus, sovitteluesitys, sovittelujärjestelmä, sovittelukyky, sovittelulautakunta, sovittelunhalu, sovittelupolitiikka, sovitteluratkaisu, sovitteluyritys