Siirry sisältöön

sovittelu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sovittelu

Wikipedia
Katso artikkeli Sovittelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
    Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪elu/
  • tavutus: so‧vit‧te‧lu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

sopu, sovinto, sovittaa, sovittaminen, sovitteleminen, sovittelija, sovitus

Yhdyssanat[muokkaa]

sovitteluehdotus, sovitteluesitys, sovittelujärjestelmä, sovittelukyky, sovittelulautakunta, sovittelunhalu, sovittelupolitiikka, sovitteluratkaisu, sovitteluyritys

Aiheesta muualla[muokkaa]