sovinto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sovinto (1-J)[1]

  1. sopu, yhteinen näkemys osapuolten välillä; tehty sopimus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovinto sovinnot
genetiivi sovinnon sovintojen
partitiivi sovintoa sovintoja
akkusatiivi sovinto; sovinnon sovinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi sovinnossa sovinnoissa
elatiivi sovinnosta sovinnoista
illatiivi sovintoon sovintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovinnolla sovinnoilla
ablatiivi sovinnolta sovinnoilta
allatiivi sovinnolle sovinnoille
muut sijamuodot
essiivi sovintona sovintoina
translatiivi sovinnoksi sovinnoiksi
abessiivi sovinnotta sovinnoitta
instruktiivi sovinnoin
komitatiivi sovintoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sovinnonteko, sovintoesitys, sovintokuolema, sovintomenettely, sovintoneuvottelu, sovinto-oikeus, sovintopolitiikka, sovintoteitse, sovintoveri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sovinto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J