siisti
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
siisti (5) (komparatiivi siistimpi, superlatiivi siistein) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsiːst̪i/
- tavutus: siis‧ti
Etymologia[muokkaa]
venäjän sanasta чистый (tšistyj) ’puhdas’.[1][2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: siististi
- substantiivit: siisteys
- verbit: siistiytyä
Yhdyssanat[muokkaa]
epäsiisti, sikasiisti, sisäsiisti
Aiheesta muualla[muokkaa]
- siisti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.