regen

Hollanti

Substantiivi

regen m. (monikko regens)

1. sade

Saksa

Adjektiivi

regen

1. taivutusmuoto sanasta rege:

   yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto

   yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto

   yksikön neutrin vahva genetiivimuoto

   yksikön heikko datiivimuoto

   yksikön heikko genetiivimuoto

   monikon vahva datiivimuoto

   monikon heikko muoto

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	regst
ind. prees. y. 3. p.	regt
ind. imperf. y. 3. p.	regte
part. perf.	geregt
apuverbi	haben

regen

1. liikuttaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Regung
• adjektiivit: abregen, anregen, aufregen, erregen