rappiotila

Suomi

Substantiivi

rappiotila (9)

1. huono kunto

   Maamme tiestön rappiotila.

2. (historia) maatila, jonka peltojen viljely on lyöty laimin tai metsää on turmeltu

   Suomen aiemman lainsäädännön mukaan rappiotila voitiin pakkolunastaa asutustarkoituksiin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑpːioˌt̪ilɑ/
• tavutus: rap‧pi‧o‧ti‧la

Etymologia

• yhdyssana sanoista rappio ja tila

Käännökset

1. huono kunto

englanti: decay, decline, degeneration

ruotsi: förfall, obestånd

2. laiminlyöty maatila

englanti: neglected farm

ruotsi: vanhävdad lägenhet

Aiheesta muualla

• rappiotila Kielitoimiston sanakirjassa