organ

Wikisanakirjasta
Katso myös: Organ, orgán

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

organ (monikko organs)

  1. (anatomia) elin, orgaani
  2. posetiivi
  3. toimielin, organisaatio
  4. äänenkannattaja
  5. urut
  6. urkuharmoni
  7. (slangia) penis

Liittyvät sanat[muokkaa]

Sanaliitot[muokkaa]

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

òrgān m. 

  1. (anatomia) elin

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi organ organi
genetiivi organa organa
datiivi-lokatiivi organu organima
akkusatiivi organ organe
vokatiivi organe organi
instrumentaali organom organima

Aiheesta muualla[muokkaa]

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

organ m.

  1. (anatomia) elin
  2. äänenkannattaja

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unui organ
määräinen organului
monikkounor organe
määräinenorganelor

organ n. (määräinen: organulmonikko: organe, määräinen: organele)

  1. elin
  2. toimielin
  3. äänenkannattaja

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

organ n. (5) (yks. määr. organet [luo], mon. epämäär. organ, mon. määr. organen [luo])

  1. (anatomia) elin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • organ Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • organ Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

òrgān m. (kyrillinen орган)

  1. elin

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

organ m.

  1. elin