onomatopoeettinen

Suomi

Onomatopoeettinen ilmaisu sarjakuvassa

Adjektiivi

onomatopoeettinen (38) (komparatiivi onomatopoeettisempi, superlatiivi onomatopoeettisin) (taivutus[luo])

1. (kielitiede) ääniasultaan merkitsemäänsä asiaa jäljittelevä, esimerkiksi luonnon ääntä jäljittelevä

   Linnun nimi 'kuikka' on onomatopoeettinen – linnun soidinääni on kauas kuuluva kuiik-ko, kuiik-ko.

   Monet interjektiot ovat onomatopoeettisia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈonomɑt̪oˌpoeːt̪ːinen/, [ˈo̞no̞ˌmɑ̝̪̪t̪ʷo̞̞ˌpo̞e̞ːt̪ˌt̪ine̞n]

• tavutus: o‧no‧ma‧to‧po‧eet‧ti‧nen

Etymologia

• muinaiskreikan sanasta ὀνοματοποιία (onomatopoiía, ’sanan muodostaminen ääntä jäljittelemällä’‎) < verbistä ὀνοματοποιέω (onomatopoiéō, ’muodostaa nimiä’ < substantiivista ὄνομα (ónoma, ’nimi’‎) ja verbistä ποιέω (poiéō, ’valmistaa’, ’tehdä’, ’tuottaa’‎) sekä suomen kielen suffiksista -nen

Käännökset

1. tarkoittamaansa asiaa ääniasullisesti jäljittelevä

englanti: onomatopoeic puola: dźwiękonaśladowczy, onomatopeiczny ruotsi: onomatopoetisk

saksa: onomatopoetisch viro: onomatopoeetiline

Liittyvät sanat

onomatopoeettisuus

Rinnakkaismuodot

• onomatopoieettinen

Aiheesta muualla

• onomatopoeettinen Kielitoimiston sanakirjassa
• onomatopoeettinen Tieteen termipankissa