menehtyä

Suomi

Verbi

menehtyä (52-F) (taivutus[luo])

1. kuolla (hitaasti); nääntyä, riutua, kuihtua

   Potilas menehtyi verenhukkaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmenehˌt̪yæˣ/
• tavutus: me‧neh‧ty‧ä

Huomautukset

• sanaa käytetään toisinaan kiertoilmauksen kaltaisesti sanan kuolla korvikkeena
• usein kuitenkin kuollaan välittömästi, kun taas esim. saatuihin vammoihin kuollaan vasta myöhemmin menehtymällä

  kuolla tulitaistelussa

  menehtyi sairaalassa vammoihin

Etymologia

• verbi mennä (vokaalivartalo mene- + pääte -htyä)

Käännökset

1. kuolla (hitaasti)

englanti: to perish ranska: périr

ruotsi: förgås, omkomma

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: menehdyksiin, menehdyksissä
• substantiivit: menehtyminen

Aiheesta muualla

• menehtyä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 323 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa